lauantai, 21. helmikuu 2009

Osa 48.

Minun aikani täällä on ohi.

Jatkan kirjoittamista täällä : http://ppipii.blogspot.com/

 

 

torstai, 19. helmikuu 2009

Osa 47.

 

Ensimmäinen päivä ja yö kotona, ja olen jo nyt enemmän hajalla kuin tänne tullessani. Mä vaan kestä tätä huutoa ja tätä kireää ilmapiiriä täällä. Ei tämä ole enään se sama perhe missä mä vielä muutama vuosi sitten asuin. Tää kaikki täällä on vain mennyt pahempaan suuntaan koko ajan. Tää perhe rikkoo mua vaan koko ajan sisältä enemmän. Rikkoo ne viimeisetkin hyvän olon tunteet musta. En mä halunnut että tää menee tähän. En mä halunnut vihata mun perhettä. Enkä koskaan halunnut sanoa, että mä en halua olla kotona, että siellä mulle tulee vaan paha olo, mutta nyt ne sanat tulevat joka päivä mun suusta.

Mä olen muutenkin ollut taas aivan maassa. Kaikki ajatukset pyörivät taas päässä jättämättä mua rauhaan. En saa tehtyä mitään hyödyllistä, kaikki tuntuu vaan niin turhalta. Mä en jaksa edes jutella kenellekään, en jaksa keskittyä mihinkään. Mä haluan taas vaan olla ja unohtua kaikelta vähäksi aikaa. Mä en taas vaan yksinkertaisesti jaksa. Tää olo ja nämä ajatukset ovat vieneet mut taas tyystin. Hymyn tilalla ovat taas vain kyyneleet. Mä olen taas vaan niin hajalla. Tuntuu että mä en jaksa enään yhtään vastoinkäymisiä. Helpompi olisi taas vain luovuttaa.

 

' Niin taivas hoitaa lastaan,
kutsuu joka ainoaa
ja kaikki murheet pyytää
päälleen heittämään
Ja vaikka myrsky nousee,
luota silti Jeesukseen
Avoin syli sua odottaa '

~ Juha Tapio - Aamu ~

 

keskiviikko, 18. helmikuu 2009

Osa 46.

 

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne taas mitään. Ei ole ollut aikaa, eikä kyllä tilaisuuttakaan kirjoittaa. Ajatuksia olisi ollut kuitenkin päässä, mutta en ole vaan saanut nyt niitä tänne rustattua. Nyt kun mulla olisi aikaa kirjoittaa, niin mitään ei oikein tule päähän, ja en saa vaan sanoja päästäni ulos.

Mä olen nyt ollut opistolla sunnuntaista asti, ja mulla ei ole kestänyt pää kasassa ei sitten mitenkään. Välillä on vaan tehnyt mieli painua omaan huoneeseen ja jäädä sinne. Mutta ei, en mä niin ole voinut tehtä, koska en mä kuitenkaan olisi saanut olla siellä rauhassa ja yksin, koska luultavasti kämppikseni olisi ollut siellä. Onneksi loma alkaa tänään, ja loman jälkeen saan oman huoneen, joten saan vihdoin sitä omaa aikaa mitä mä tarvitsen ja olen halunnutkin jo pitkään. Mulla ei vaan kestä pää asua toisen kanssa samassa huoneessa. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että en tule vain toimeen kämppikseni kanssa, vai siitä, että tarvitsen vain sitä omaa aikaa enemmän kuin mitä luulin tosiaan tarvitsevani.

Tänään kotiin. Olen miettinyt että mitähän siitäkin tulee, koska en kuitenkaan tykkää olla kotona yhtään. En edes periaatteessa haluaisi kotiin, koska siellä on taas odottamassa huutoa ja riitelyä kaikkien kanssa. Mä en edes pidä riitelystä, mutta kotona riitelen pienimmästäkin asiasta, koska miulla ei vaan kestä hermot, johtunee varmaan siis siitä. Mä en muista milloin viimeeksi olisin halunnut mennä kotiin, tai odottanut näkeväni taas perhettäni, luulempa että varmaan ehkä ennen yläastetta. Kodin pitäisi olla paikka jossa on hyvä olla, mutta niin ei vaan minulla ole. Siellä oikeastaan mun olo vaan aina pahenee, ja tuntuu että mä olisin vain neljän seinän sisällä tekemättä mitään. Välillä jopa pelkään mennä kotiin, koska en halua nädä isäni taas juovan, ja äitini vaan raivoavan mulle ja veljelleni, ja vain siksi, että hänellä on stressiä. En halua kotiin.

Mä en odota edes lomaa, koska mulla ei ole mitään suunnitelmia. Ja luulempa että mä en jaksaisi edes mitään tehdäkkään. Tuskin näen ystäviänikään paljoa, en mä jaksa aina ottaa yhteyttä, ja olla se joka kysyy että nähdäänkö, ei se ole vain mun tehtävä. Kuten olen sanonut ennenkin, en mä jaksa roikkua ihmisissä. Ja olen tässä kyllä huomannutkin muutaman "ystäväni" kanssa, että jos mä en ota yhteyttä, niin ei heistä kuulu mitään. Huoh, en mä jaksa tuollaista enään, antaapi siis olla....

 

 

tiistai, 10. helmikuu 2009

Osa 45.

 

 

Ahdistaa taas vaan niin helvetisti. Tuntuu että mä taas vaan lipsun täällä opistolla, koska täällä on ruokailut ja en osaa olla menemättä sinne muiden kanssa, vaikka mitään en söisikään. Adistaa, ja mä kun niin luulin ja toivoin, että täällä saan taas itsekurin takaisin, mutta ei. Mä niin haluaisin saada sen kaiken takaisin mitä mulla oli vuosi sitte Sillon mulla oli itsekuria ja onnistuin jopa laihduttamaan. Nyt musta vaan tuntuu et paino lisääntyy ja vaan lihon, makaan ja tuntuu kun en tekisi mitän itseni hyväksi. Huoh, mä enviihdy enään täälläkään, täällä kaikki menee vaan niin perseelleen, kun voi. Vituttaa aivan suunnattomasti, jos nyt suoraan ihan sanon.

Haluaisin vaan sen oman kämpän jossa saisin olla ja tehdä ihan mitä vaan ilman, että kukaan kyttää. Mun jääkaappi sais olla niin tyhjä kuin itse haluan. Saisin treenata niin paljon kun jaksan. Mun ei tarvitsisi syödä, jos en halua. Mä olisin vapaa kaikesta tästä kyttäyksestä, vahtauksesta ja huomautteluista. Tätä mä haluan, olisin helvetin onnellinen kun pääsisin vihdoin kotoa ja opistolta pois !

Huoh tällästä taas tänään. Kirjottaminenkaan ei onnistu, ku kaikki pännii ja ahistaa ja plaah.

 

maanantai, 9. helmikuu 2009

Osa 44.

 


Mikään ei tunnu riittävän. Kädet täyttyvät päivä päivältä enemmän jäljistä. Enään ei riitä muutama jälki, en ole mihinkään enään tyytyväinen. Kädet täyttyvät, mutta paha olo pysyy. Tiedän -ei tämä ole ratkaisu, mutta se on vaan keino johon on hyvä tukeutua kun ei ole mitään muuta ja on vaan niin paha olla.

Sama on myös laihduttamisen kanssa. Mulle piti riittää se muutama kilo, että saisin vaan vähän laskettua painoani, vähän kiinteytettyä itseäni. Mutta nyt se muutama kilo on hävinnyt, ja enemmänkin, enemmän mitä mä kuvittelin koskaan laihduttavani. Tähän mun on vaan niin helppo siirtää kaikki paska lähtemällä lenkille lenkille, laskemalla kaloreita ym. Saan niin helposti siirrettyä ajatukset pois tällä. Ja ei, tuo ei ole se ainut syy, mä haluan vaan hyväksyä itseni, tälläisenä en siihen kuitenkaan pysty,vaikka kuinka haluaisinkin.

Mutta no niin, tässä mä taas istun opiston koneella ja kirjotan tänne. Huoh asuntola, huoh koulu, en jaksais nyt yhtään mitään, varsinkaan koulua. Voisin vaan mennä sänkyyn, jäädä sinne taas muutamaksi päiväksi. Mua ei suoraansanottuna kiinnosta paskan vertaakaan koko koulu, en mä jaksa mennä istumaan tunnille, kuunnella opettajan tylsää nukuttavaa puhetta. Huoh, mua ei siis vaan yhtään kiinnosta. Mulla ei ole yhtään motiivia edes nyt kouluun, mulla ois muutakin tekemistä -ehkä. Taino oikeastaan mä luultavammin vaan nukkuisin, olisin pois ihmisten ilmoilta.

Mä tuun taas tähän samaan aiheeseen mihin aina. Mä en juuri nyt vaan jaksa oikein mitään, tartten edelleen lomaa elämältäni, siten ehkä saisin jotenkin selvitettyä asioitani, tai antamalla vaan niiden olla. En mä edes tiedä haluanko setviä näitä kaikkia ajatuksia.....