Taas tällänen päivä joita on ihan liian usein. Tuntuu vaan et kaikki mitä sanon tai teen on ihan sama kaikille. Vittu jos vaikka hyppäisin auton alle, ni sekin olis luultavasti ihan sama kaikille. Mulla on niin väsynyt olo henkisesti, vaikka tosin sitä en näytäkään muille, vaan jätän sen oikean minän taka-alalle ja annan sen vaan olla.

Oon koulussa se hymyilevä tyttö joka on aina ilonen ja pirtee, mutta sitten kun kattoo mun sisälle ni asia ei todellakaan ole niin. Oikeesti mulla on vaan niin helvetin paska olla koko ajan. En enään osaa edes puhua mun olosta kenellekään. En osaa pukea tätä mun oloa edes sanoiksi.

Haluisin joskus tuntee jotain muutakin mun sisällä kun vaan tän paskan olon. On mulla niitäkin päiviä kun kaikki menee ihan hyvin, mut sit pieninkin vastoinkäyminen murtaa sen päivän aivan kokonaan.
Mä vaan toivon et saisin joskus sen aidon ilon mulle takasin, enkä pitäis tätä naamaria naamalla jokapäivä siihen saakka kunnes oon yksin. Tällähetkellä tiedän että se ei ole mahdollista, mutta joskus sekin päivä tulee -tai niin ainakin uskottelen itselleni.