En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne taas mitään. Ei ole ollut aikaa, eikä kyllä tilaisuuttakaan kirjoittaa. Ajatuksia olisi ollut kuitenkin päässä, mutta en ole vaan saanut nyt niitä tänne rustattua. Nyt kun mulla olisi aikaa kirjoittaa, niin mitään ei oikein tule päähän, ja en saa vaan sanoja päästäni ulos.

Mä olen nyt ollut opistolla sunnuntaista asti, ja mulla ei ole kestänyt pää kasassa ei sitten mitenkään. Välillä on vaan tehnyt mieli painua omaan huoneeseen ja jäädä sinne. Mutta ei, en mä niin ole voinut tehtä, koska en mä kuitenkaan olisi saanut olla siellä rauhassa ja yksin, koska luultavasti kämppikseni olisi ollut siellä. Onneksi loma alkaa tänään, ja loman jälkeen saan oman huoneen, joten saan vihdoin sitä omaa aikaa mitä mä tarvitsen ja olen halunnutkin jo pitkään. Mulla ei vaan kestä pää asua toisen kanssa samassa huoneessa. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että en tule vain toimeen kämppikseni kanssa, vai siitä, että tarvitsen vain sitä omaa aikaa enemmän kuin mitä luulin tosiaan tarvitsevani.

Tänään kotiin. Olen miettinyt että mitähän siitäkin tulee, koska en kuitenkaan tykkää olla kotona yhtään. En edes periaatteessa haluaisi kotiin, koska siellä on taas odottamassa huutoa ja riitelyä kaikkien kanssa. Mä en edes pidä riitelystä, mutta kotona riitelen pienimmästäkin asiasta, koska miulla ei vaan kestä hermot, johtunee varmaan siis siitä. Mä en muista milloin viimeeksi olisin halunnut mennä kotiin, tai odottanut näkeväni taas perhettäni, luulempa että varmaan ehkä ennen yläastetta. Kodin pitäisi olla paikka jossa on hyvä olla, mutta niin ei vaan minulla ole. Siellä oikeastaan mun olo vaan aina pahenee, ja tuntuu että mä olisin vain neljän seinän sisällä tekemättä mitään. Välillä jopa pelkään mennä kotiin, koska en halua nädä isäni taas juovan, ja äitini vaan raivoavan mulle ja veljelleni, ja vain siksi, että hänellä on stressiä. En halua kotiin.

Mä en odota edes lomaa, koska mulla ei ole mitään suunnitelmia. Ja luulempa että mä en jaksaisi edes mitään tehdäkkään. Tuskin näen ystäviänikään paljoa, en mä jaksa aina ottaa yhteyttä, ja olla se joka kysyy että nähdäänkö, ei se ole vain mun tehtävä. Kuten olen sanonut ennenkin, en mä jaksa roikkua ihmisissä. Ja olen tässä kyllä huomannutkin muutaman "ystäväni" kanssa, että jos mä en ota yhteyttä, niin ei heistä kuulu mitään. Huoh, en mä jaksa tuollaista enään, antaapi siis olla....