Mä olen taistellut tämän olon kanssa pitkään. Olen puhunut, sulkeutunut ja avannut itseni taas uudestaan. Oon tippunut kuoppaan yhä uudelleen, ja kivunnut sieltä taas ylös. Oon taistellu ajatuksia vastaan ja lopulta luovuttanut. Tän kaiken olen käynyt läpi uudestaan ja uudestaan, ja kuitenkin tipun aina lähtöpisteeseen.

Multa on taas voimat täysin loppu. Nyt tuntuu että helpompi olisi taas luovuttaa. Aina ollessani vähän korkeammalla tulee takapakkia, ja tipun taas sinne kuoppaan. Olen koittanut tosiaan päästä elämässäni eteenpäin, koittanut selvittää asioitani, saada sitä hyvää oloa takaisin -turhaan. Tuntuu, että mä olen tehnyt turhaan töitä, koska olen nyt kuitenkin tässä samassa pisteessä, siinä pisteessä mistä lähdinkin kipuamaan ylöspäin.

Olen koittanut olla muiden lähimmäisteni tukenakin kaiken tämä keskellä. Olen ollut välittämättä itsestäni, mun omasta olosta ja pahasta olosta, ja vain sen takia, että lähimmäisilläni olisi hyvä olla. Olen heittänyt mun oman olon jonnekin sisimpääni, jättänyt sen sinne, ja ollut välittämättä, vain siksi, että olen välittänyt muista enemmän kuin itsestäni. Nyt musta tuntuu, että musta ei ole enään edes tukemaan muita. Kyllä mä yritän, mutta tuntuu kuin en antaisi lähimmäisilleni kaikkea sitä tukea, mitä haluaisin antaa ja mihin olen ennen pystynyt. Mä olen vaan liian hajalla siihen, että olisin muiden tukena niinkuin ennen. En saa pidettyä omaa päätäni kasassa, en siksi pysty auttamaan, oikeastaan kuuntelemaan lähimmäisiäni sen verran kuin haluaisin.

Olin taas pitkään satuttamattani itseäni. Vanhat jäljet olivat enään vain arpia. Muistoja menneistä, siitä pahasta olosta, mikä mulla on ollut. Jokainen jälki on muistutus kaikesta mulle tapahtuneesta. Eilen sorruin, purin yöllä kaiken taas käsiini, kylkeeni, kun mietin asioita ja en saanut unta taaskaan, jo kolmas uneton yö. Mulla on taas lisää kipeitä muistoja käsissäni ja kyljissäni, muistuksia taas tästä kaikesta olosta, kaikesta kipeistä asioista, joita en saa ulos itsestäni.

Tarvitsisin lomaa elämältäni tällähetkellä. Toisaalta sellaista lomaa, että saisin käsitellä kaiken taas alusta uudestaan. Toisaalta taas lomaa, että saisin unohtaa kaiken hetkeksi, olla ilman mitään.

 

' :Mä tuijotan tyhjyyteen mun kotirappusilta
Sataa vedet niskaan ja aamust tulee ilta
Ajatukset ravaa ees taas varrella virran
Ajatukset paperille, paperi rakentaa sillan:

Musta tuntuu välil et seinät kaatuu mun päälle
Murheita löytyy meitsil hukuttaa sadesäälle
Tuntuu et pää räjähtää kaikista paineista
Mun pitäs oppii, ja oppia yritän
Turha hymyillä, jos ei oo aihetta '

~ Rauzka - Sateista ~

Linkistä löytyy tuo kappale ja myös muita kappaleita kyseiseltä artistilta