En nukkunut yöllä taaskaan yhtään. Näin on ollut nyt muutaman päivän, kohta viikon. Kyllä mua väsyttää, mutta en kuitenkaan nukahda. Toisaalta se johtuu ehkä siitä, että mä en halua nukahtaa painajaisten takia, ja myös se vaikuttaa, että kun olen yksin ja käymässä nukkumaan, mun ajatukset käyvät taas pyörimään kaiken ympärillä. Ja yksi syy on ehkä myös se, että mä olen niin huolissani parista ihmisestä, ja mietin sitten heitä ja menetän myös siksi yöuneni.

Kuulen joka päivä kysymykset ' miten menee? miten voit ? mikä on kun oot niin vaisu ?', en jaksaisi enään vastata noihin kysymyksiin. Mihin tämä mun olo muuttuisi päivässä, miksi sitä pitää koko ajan kysellä? Tiedän, joillekin se on vain tapa, kuitenkin ehkä jotkut tarkoittavat sitä mitä kysyvät. Mutta jokainen joka noita asioita minulta kysyy saa saman vastauksen ; ' mulla menee ihan hyvin. Voin ihan hyvin. Ei mua mikään vaivaa, on vaan ollu huono päivä, '. Musta ei ole sanomaan totuttaa mun voinnista. Yksi syy siihen on se, että pelkään ihmisten kaikkoavan ympäriltäni.

Mä en vaan halua huolestuttaa ketään olollani, tai sanomisillani. Parempi vaan sanoa kaiken olevan hyvin, niin kukaan ei huolestu. Mä olen kuitenkin jo nytten työntänyt ystäviäni kauemmas mun luota. Olen tehnyt sen huomaamattani, mutta nyt olen sen huomannut, kun olen miettinyt asiaa enemmän. Tätä en olisi halunnut, mutta mä en mahda mitään, kun en jaksa pitää yhteyttä oman oloni takia. Toisaalta, miksi minä olisin aina se, joka pitää yhteyttä, ja kysyy mitä kuuluu, mun mielestä se on aika yksipuolista, joten olen antanut senkin olla.

 

 

Mä olen tässä miettinyt mun ja äidin suhdetta. Vähitellen mä tajuan sen, että mä haluaisin kuulla häneltä muutaman rakastavan sanan. Edes sen, että hän välittää musta. En muista milloin viimeeksi olen kuullut äidiltäni sanat, että olen tärkeä hänelle, tai että hän välittäisi musta. Valehtelisi ja edes sanoisi välittävänsä, se riittäisi. Kyllä mäkin hänestä välitän, vaikka se tunne onkin välillä ihan mun sydämmen nurkassa, ja tunnen vaan suurta vihaa häntä kohtaan. Kuitenkin hän on mun äiti joka on pitänyt musta huolta, eikä hylännyt missään vaiheessa, vaikka joutui kasvattamaan mut yksin muutaman vuoden, ennenkuin isäpuoleni astui kuvioihin mukaan. Äiti on kuitenkin ollut mun elämässäni kaikkein pisimpään. Kuunnellut mun murheet ja huolet, kun olen harvoin hänelle ne kertonut. Muttasiis niin, mä haluaisin vain kuulla äidin suusta nämä sanat edes joskus; 'olet tärkeä minulle'.

Mulla on taas tänään ollut hirveän herkkä päivä. Olen käynyt itkemään mitä pienimmistä asioista. Osittain tämä johtuu ihan väsymyksestä. Noh, ehkä mä saan tänäyönä jotenkin unta, ja huomenna päivä olisi vähän edes parempi kuin tänään.

 

' Etkö pelastaisi elämääni tänä yönä?
Pysy vain kanssani ja selviän
Etkö vain pitelisi minua?
Anna kiltti anteeksi kunnolleni ja
Paranna mieleni, pidä kiinni minusta
Etkö pelastaisi elämääni
Tänä yönä? '

~ Hanna Pakarinen - Save my life tonight ~