Viimeyö oli jotain aivan hirveää. Olin menossa nukkumaan, vaihdoin paitaa ja satuin katsomaan peiliin silloin kuin heitin paidan pois. Mä menin vaan ihan shokkiin kun näin kroppani. Tipahdin lattialle ja kävin vain itkemään, ahistuin aivan hillittömästi. Silloin mulle iski halu lähteä täältä pois, ja oli hyvin lähellä Mulla oli mahdollisuus siihen,mulla oli kaikki mitä olisin siihen tarvinnut. Vain muutama ylimääräinen **** alas ja se siitä. Mutta mitään en kuitenkaan tehnyt rakkaani takia, hän pitää mut edelleen täällä.
 Näin on käynyt ennenkin, mutta eilinen vaivaa mua edelleen.

Mä oon vaan tämän päivän miettiny kaikkea maan ja taivaan väliltä. Seurustelua, kaverisuhteita, itseäni ja elämää yleensäkin. Tuntuu että mistään ei tule mitään, mä pilaan kaiken tällä sh:llä. Se vaikuttaa muhun kuitenkin jotenkin,ja välillä hyvin paljonkin, ja samalla suhteisiini muihin. Mut mä vaan toivon että kaikki rakkaimmat pysyy mun lähellä, vaikka välillä en välitäkkään kuin itsestäni,tai ainakin musta tuntuu välillä siltä.

Ehkä menen vaan nukkumaan, ja aloitan huomenna uuden paremman päivän ilman kaikkea tätä ahdistusta ja näitä kaikkia ajatuksia.