Ensimmäinen päivä ja yö kotona, ja olen jo nyt enemmän hajalla kuin tänne tullessani. Mä vaan kestä tätä huutoa ja tätä kireää ilmapiiriä täällä. Ei tämä ole enään se sama perhe missä mä vielä muutama vuosi sitten asuin. Tää kaikki täällä on vain mennyt pahempaan suuntaan koko ajan. Tää perhe rikkoo mua vaan koko ajan sisältä enemmän. Rikkoo ne viimeisetkin hyvän olon tunteet musta. En mä halunnut että tää menee tähän. En mä halunnut vihata mun perhettä. Enkä koskaan halunnut sanoa, että mä en halua olla kotona, että siellä mulle tulee vaan paha olo, mutta nyt ne sanat tulevat joka päivä mun suusta.

Mä olen muutenkin ollut taas aivan maassa. Kaikki ajatukset pyörivät taas päässä jättämättä mua rauhaan. En saa tehtyä mitään hyödyllistä, kaikki tuntuu vaan niin turhalta. Mä en jaksa edes jutella kenellekään, en jaksa keskittyä mihinkään. Mä haluan taas vaan olla ja unohtua kaikelta vähäksi aikaa. Mä en taas vaan yksinkertaisesti jaksa. Tää olo ja nämä ajatukset ovat vieneet mut taas tyystin. Hymyn tilalla ovat taas vain kyyneleet. Mä olen taas vaan niin hajalla. Tuntuu että mä en jaksa enään yhtään vastoinkäymisiä. Helpompi olisi taas vain luovuttaa.

' Niin taivas hoitaa lastaan,
kutsuu joka ainoaa
ja kaikki murheet pyytää
päälleen heittämään
Ja vaikka myrsky nousee,
luota silti Jeesukseen
Avoin syli sua odottaa '

~ Juha Tapio - Aamu ~