En ole nyt kirjoittanut tänne vähään aikaan, koska olin kotkassa kaverin luona. Tosin en häntä enään niin kaverina pidä,koska nämä viisi päivää oli yhtä helvettiä siellä. Mulla oli siellä vaan niin helvetin paska olla. Halusin vaan pois takasin kotiin, tai ihan minne tahansa muualle. Ainut hyvä asia oli, että näin muutamaa ystävää jotka ovat olleet mun tukena ja olivat nyttenkin kun sattuivat huomaamaan, että mulla ei ollut kaikki hyvin. En tiedä miten he sen huomasivat, mutta kuitenkin. Sain heidän kanssaan puhuttua asioita ja kävin myös apteekissa ja tulos ei ollut mukava, mun on siis pakko mennä lääkäriin, en voi enään pitkittää asiaa, koska siitä ei koidu kuitenkaan mitään hyvää, jos en mene.
Mä en taas tiedä mitä ajattelisin. Mulla sattuu olemaan vaan ajatukset ihan sekaisin, ja kaikenlisäksi mun pitäis selvittää pari asiaa ja päättää mitä teen. Mä olen tän päivää ollut vaan omissa mailmoissa, välillä havahtunut kun joku on sattunut puhumaan mulle. Ajatukset on pyöriny taas vaan pahan olon ja ruuan parissa. En jaksaisi ajatella yhtään mitään ruokaan liittyvää, mut mun syömiset vaan valtaa mun mielen ihan täysin, ovat vallanneet taas muutaman päivän.
Välillä musta taas on alkanut tuntua, että mä en kaipaa ketään mun elämään, että mulla ois paljon helpompaa mun asioiden kanssa, jos mun elämässä ei olisi ketään. Se ei ole niin, tiedän sen, mutta siltä taas tuntuu. Saisin olla ongelmieni kanssa ihan yksin, en vaivaisi ketään, en satuttaisi ketään mun asioilla ja tekemisillä. Mutta no, olen silti onnellinen että mun lähellä on ihmisiä, koska ilman heitä mä tuskin olisin edes tässä, heidän avullaan mä selviän. Ehkä sanon sen läheisilleni liian harvoin, että mä olen kiitollinen heille, että jaksavat olla mun tukena ja että jaksavat mua yleisestikin, koska mä osaan olla todella rasittava ja välillä käyn heidänkin voimilleen.
Mulla on ihan vitun paska olla nyt. Olin kaverin kyydissä äsken, heitimme porukkaa kotiin, ja murruin vaan yhdessä vaiheessa. Mulle tuli vaan kaikki asiat mieleen, kyyneleet kävivät valumaan mun poskella, mä vaan murruin. En tiedä, noin käy usein. Ensin mulla on hyvä olla ja sitten naps, ja murrun. Kaikki asiat pyörii mielessä, kaikki paska mitä vaan on. En mä oikeasti enään jaksa kauaa tällästä. Mulla ei ole yhtään hyvää päivää, ahdistaa aina jossain vaiheessa, olin kenen kanssa tahansa.
Mä olen ihan loppu.
Mä en taas tiedä mitä ajattelisin. Mulla sattuu olemaan vaan ajatukset ihan sekaisin, ja kaikenlisäksi mun pitäis selvittää pari asiaa ja päättää mitä teen. Mä olen tän päivää ollut vaan omissa mailmoissa, välillä havahtunut kun joku on sattunut puhumaan mulle. Ajatukset on pyöriny taas vaan pahan olon ja ruuan parissa. En jaksaisi ajatella yhtään mitään ruokaan liittyvää, mut mun syömiset vaan valtaa mun mielen ihan täysin, ovat vallanneet taas muutaman päivän.
Välillä musta taas on alkanut tuntua, että mä en kaipaa ketään mun elämään, että mulla ois paljon helpompaa mun asioiden kanssa, jos mun elämässä ei olisi ketään. Se ei ole niin, tiedän sen, mutta siltä taas tuntuu. Saisin olla ongelmieni kanssa ihan yksin, en vaivaisi ketään, en satuttaisi ketään mun asioilla ja tekemisillä. Mutta no, olen silti onnellinen että mun lähellä on ihmisiä, koska ilman heitä mä tuskin olisin edes tässä, heidän avullaan mä selviän. Ehkä sanon sen läheisilleni liian harvoin, että mä olen kiitollinen heille, että jaksavat olla mun tukena ja että jaksavat mua yleisestikin, koska mä osaan olla todella rasittava ja välillä käyn heidänkin voimilleen.
Mulla on ihan vitun paska olla nyt. Olin kaverin kyydissä äsken, heitimme porukkaa kotiin, ja murruin vaan yhdessä vaiheessa. Mulle tuli vaan kaikki asiat mieleen, kyyneleet kävivät valumaan mun poskella, mä vaan murruin. En tiedä, noin käy usein. Ensin mulla on hyvä olla ja sitten naps, ja murrun. Kaikki asiat pyörii mielessä, kaikki paska mitä vaan on. En mä oikeasti enään jaksa kauaa tällästä. Mulla ei ole yhtään hyvää päivää, ahdistaa aina jossain vaiheessa, olin kenen kanssa tahansa.
Mä olen ihan loppu.
Kommentit