Mulla oli eilen pitkästä aikaa hyvä olla. Nauroin, hymyilin, mulla oli kerrankin oikeasti kivaa kavereiden kanssa! Olin aamuyöhön saakka heidän kanssaan. Kaikki oli siihen asti loistavasti ja hyvin, kunnes tulin kotiin, menin omaan huoneeseen ja suljin perässäni oven. Oven suljettua kävin istumaan lattialle, istuin siinä varmaan 15 minuuttia , alkoi ahdistamaan. Katsoin itseäni peilistä, näin taas ison ihmisen peilistä, joka nauraen katsoi minua takaisin ihan kuin sanoen 'tälläinen lihava tyttö sinä olet, tee jotain itsellesi !'.

Mulla ei ole enää voimia koittaa kivuta sinne korkealle vuorelle, alan valua takaisin lähtöpisteeseen. En vaan enään jaksa taistella tätä kaikkea vastaan, ajatuksia -en mitään. En vaan enää jaksa.
 Odotan että koulu alkaa. Pääsen taas asuntolaan,kotonta pois, joten mun on helpompi laihduttaa, helpompi kontrolloida itseäni, kun kukaan ei ole kyttäämässä vieressä. Aion taas aloittaa samat treenit ym. kun silloin joskus. Pakko tehdä itselleen jotain, että voisin edes vähän, edes pienesti pitää itsestäni.
Mulle tulee joskus tunne et entä jos tää kaikki karkaa taas käsistä, että mä en kohta enää hallitse itseäni, mitä mä sitten teen ?! Tuo tunne on aivan kamala, en osaa edes kuvailla sitä. No se on vaan tunne. Mä tiedän mitä teen, missä menee laihdutuksen raja (ainakin toivon niin).

Kuulin taas eilen että kullalleni on tullut paha olo, luettuaan blogiani. Mulle tuli älyttömän syyllinen olo. Olo, että olen hänellekin vain taakka, ja kaikenlisäksi lisä hänen omaan pahaan oloonsa. Mä haluan sitä kaikkein vähiten, että aiheutan kullalleni, tai kenellekään pahaa oloa mitenkään !

Tuli aika sekavaa tekstiä, ajatukset eivät pysyneet kasassa.



' The lights go out all around me
One last candle to keep out the night
And then the darkness surrounds me
I know I'm alive
But I feel like I died
And all that's left is to accept that it's over
My dreams ran like sand through the fists that I made
I try to keep warm but I just grow colder
I feel like I'm slipping away '