Mua on ahdistanut koko päivän. Ainut hyvä asia tänään, en ole syönyt mitään. En ole halunnut nähdä tänään ketään. Sanat 'mulla on kiire, nähdään joku toinen päivä, sori en kerkee nyt, oon luvannut jo muuta', ovat tullet tänään monesti mun suusta niille, jotka ovat mua halunneet nähdä. Kaikki nämä sanat olen sanonut vain sen takia, että mua ahdistaa, ja että pääsisin lenkille, että saisin olla yksin.


Äiti sanoi mulle tänään ensimmäistä kertaa, että on ollut musta huolissaan ja nyt yhä enemmän. Kysyin tietysti että miksi. Äiti kävi itkemään ja tuli halaamaan. Juttelimme, mutta mulle jäi mieleen parhaiten nämä äidin sanat: ' Sä olet tyttö kuin enkeli, olet älyttömän kaunis, olet aina ollut laiha, sä olet aina ollut täydellinen. Miks sä tuhoat itseäs tällä kaikella? Tää on mulle myös älyttömän raskasta! Herään joskus yöllä siihen että pelkään sun tehneen itselles jotain. Tiedän kuinka paha sulla on olla! ' Äiti sai mut itkemään sanoillansa, mun teki pahaa kuulla nuo sanat, se että satutan häntä tällä mitä teen.

Myönnän, nuo sanat sai mut ajattelemaan. Varsinkin kun kuulin nuo äidin suusta, äidin, jonka kanssa mulla on ollut sukset ristissä jo kauan, jota olen vihannut sydämestäni jo kauan.
Toisaalta mulle tuli taas huono-omatunto. Olo, että kaikilla ois parempi ilman mua. Kenenkään ei tarvitsisi potea mun takia pahaa oloa, jos mua ei olisi. En olisi kenellekään enään taakkana asioideni kanssa. Tiedän, että muutamalle ihmisille tämä on raskasta, he ovat itse niin minulle sen sanoneet. En voi kun pyytää anteeksi niiltä, kenelle tuotan pahaa oloa.

' I don't know the first time I felt unbeautiful
The day I chose not to eat
What I do know is how I changed my life forever
I know I should know better
There are days when I'm okay
And for a moment
For a moment I find hope
But there are days when I'm not okay
And I need your help
So I'm letting go '

~ Superchick - Courage ~