Mä kirjotan taas...Kirjotan taas siitä samasta olosta, samanlaisesta päivästä kuin aina, samoista ajatuksista. Kirjotan taas siitä, kuinka paha olo mulla on tänäänkin ollut, kuinka samanlainen päivä mulla oli tänäänkin, ja miten ajatukset pyörivät taas ruuassa, kropassa ja pahassa olossa...

Ähh, tänään taas kuulin kuinka huolissaan ihmiset ovat musta. Kuinka vaikeaa heidän on lukea blogiani, nähdä mut kuitenkin hymyilevänä tyttönä tietäen kuinka täysin se hymyilevä tyttö on sirpaleina sisältä. En mä ole heille puhunut mitään, he ovat vaan lukeneet, ja silti heistä tuntuu tuolta. Parempi ehkä siis, että mä en puhuisikaan kellekään, koska jos mun blogin lukeminen tekee jo pahaa, niin entä kun sanon kaikki sanat omasta suustani ihmisille suoraan. Enkä mä kyllä kykenisikään puhumaan mun asioista jollekin silmästä silmään, ei musta ole siihen (olen muistaakseni tästä tänne jo kirjoittanut).Päätin että pysyn siis tässä kirjoittamisessa, tämän mä osaan jotenkin. Kirjottaminen on kuitenkin mulle turva musiikin lisäksi. Ilman musiikkia ja blogia/päiväkirjaa en enään pärjäisi. En osaa olla kirjoittamatta tänne, vaikka tämänkin olen meinannut lopettaa monesti, kun tuntunut että tämäkään ei auta.

Sain nukuttua muutaman tunnin pitkästä aikaa, mutta senkin katkonaisesti. Oli sekin kuitenkin jotain. En nähnyt painajaisia, ja sain nukuttua, se oli kuitenkin pääasia.

Sain taas lommon mun itsetuntoon. Pieni huomautus ulkonäöstäni, tai oikeastaan kropastani sai mut taas tähän pisteeseen. En voi, enkä halua laittaa mitään suuhuni. Toivoisin vaan, että oisin taas jossain vaiheessa se pieni tyttö, joka joskus olin. Siihen mä pyrin.

Ajatukset aivan sekaisin, kirjoittamisesta ei oikein tule mitään.