Mä en tiedä mikä mulle on tullut; ennen mulla on ollut hyvä olla kullan vieressä, mutta eilen ahisti, oli paha olla, kaikkea siitä väliltä, vaikka kulta oli ihan vieressä. Pelkäsin kosketustakin välillä, mutta en sitten sanonut mitään, kun en niin paljoa siitä ahdistunut.
Huomasin myös, että mulla pyörii taas mun kroppa koko ajan mielessä. Liitän pienimmänkin asian mun kroppaan, siihen kuinka iso se on. Huomasin että kultaanikin ärsytti se, mutta mä en vaan mahda mitään, en vaan mahda. Ahistaa olla tässä kropassa. Otan itseäni niskasta kiinni ja alan paastota, en syö enää mitään, en pienintäkään muruista, olen lihava. Mä oikeasti en kestä katsoa enään edes peiliin,ahistaa kun näen itseni peilistä,vaikka mulla olisikin vaatteet päällä.
Taas vaan niin paha olla, mä en oikeasti enää kohta jaksa
Kommentit