Mua ahistaa ja pelottaa ihan vitusti tää tilanne. Viimeyö oli taas jotain niin tuskasta, sattu vaan ihan vitusti selkään, sitten mahaan, vihlo kunnolla ja pisti inhottavasti. En voinut muuta kun kärsiä ja katsoa kun kulta nukkui vieressä. Miten mä vaan en tajua, että kaikki hoituis sillä, kun menisin apteekkiin, ostaisin raskaustestin ja se siitä. Saisin joko aihetta helpotukseen tai ahdistukseen. Mut musta vaan ei ole siihen,että astun taas apteekkiin, ostan testin ja teen sen. En haluaisi edes miettiä koko asiaa, mut toisaalta ois parempi hoitaa alta tää kaikki pois.

Mä en tiedä mikä mulle on tullut; ennen mulla on ollut hyvä olla kullan vieressä, mutta eilen ahisti, oli paha olla, kaikkea siitä väliltä, vaikka kulta oli ihan vieressä. Pelkäsin kosketustakin välillä, mutta en sitten sanonut mitään, kun en niin paljoa siitä ahdistunut.

Huomasin myös, että mulla pyörii taas mun kroppa koko ajan mielessä. Liitän pienimmänkin asian mun kroppaan, siihen kuinka iso se on. Huomasin että kultaanikin ärsytti se, mutta mä en vaan mahda mitään, en vaan mahda. Ahistaa olla tässä kropassa. Otan itseäni niskasta kiinni ja alan paastota, en syö enää mitään, en pienintäkään muruista, olen lihava. Mä oikeasti en kestä katsoa enään edes peiliin,ahistaa kun näen itseni peilistä,vaikka mulla olisikin vaatteet päällä.

Taas vaan niin paha olla, mä en oikeasti enää kohta jaksa