Musta tuntuu vaan taas niin pahalta. Tuntuu että satutan lähimmäisiäni koko ajan. Kultanikin on ihan huolissaan musta, vaikka olen sanonut, että kaikki ok, ei tartte huolestua. Mutta ei, tuntuu et kukaan ei usko mua. Kyl mä pärjään, en mä mitään jokapäiväistä holhoojaa tarvitse. Mun tekee vaan niin pahaa katsoa, kun muut itkevät mun takia, eivät halua mulle samaa helvettiä mitä mulla joskus oli, ja ymmärrän sen, mutta tää on mun valinta, mun elämä, ja muiden ei pitäisi puuttua tähän, ei millään tavalla.
En aina ymmärrä muita, enkä varsinkaan itseäni.
Tuntuu vaan niin pahalta.