Aika kulunut, asioita tapahtunut, ja olo samanlainen kun ennen. Osasto on takana -onneksi. Ei siitä mitään hyötyä ollutkaan; paha olo pysyi, ajatukset pysyivät, kaikki on niinkuin ennenkin.
Olen miettinyt, en osaa enään iloita niinkuin ennen. En iloitse pienistä, enkä isoista asioista, kaikki menee vaan samalla viivalla, mikään ei tunnu miltään.
Olen hylännyt ystävänikin pois luotani, en ole soitellut, en laittanut viestiä,eivätkä hekään kyllä minulle, olen vaan ollut jotain heille, ja nyt en ole mitään. Välillä haluaisin oikeasti vaan nukkua. Mun ei tarvitsisi nähdä ketään. Ei tarvitsisi ajatella mitään,tuntea tuskaa ja sitä ainaista kipua sisällä, pääsisi vähäksi aikaa pois täältä, en viihdy täällä.

Mulla on vaan niin paha olla, en osaa iloita, en edes surra.
Kaverit sanoo ' tarvitset apua' , mut mä en kuuntele,en vastaa.
Jätän kaiken omaan arvoon, en välitä, annan vaan olla.