Mä en jaksa kuulla enään yhtään valhetta ihmisiltä. Miksi pitää satuttaa valheillaan? Valheista ei ole mitään muuta kuin haittaa. Mä en ymmärrä. Eikö ois helpompi vaan puhua suoraan, oli asia kuinka kipeä tahansa, parempi sekin, kuin valehdella asiasta.

Tiedän tyttö että sä luet tämän: Mä kysyn joka päivä miten voit, en saa vastausta, sä oot vaan hiljaa. Sä et ymmärrä, että mä näen sun läpi. Sanoisit edes jotain. Edes sen, että sulla on paha olla, se riittäisi mulle.  Tiedän susta kuitenkin kaiken, olen tuntenut sut niin kauan, lapsesta saakka. Me ollaan leikitty hiekkalaatikolla, kasvettu yhdessä, seurusteltu, itketty ja naurettu yhdessä, miksi sä silti sulkeudut sisääsi? Mä vaan pelkään että menetän sutkin, melkein tärkeimmän ihmisen mun elämästä. Ihmisen joka on mulle tuki ja turva. Ainut kenelle voin sanoa kaiken. Oot ainut joka tietää musta kaiken. Kyllä, ne synkimmätkin asiat. Mä en halua että sä lähdet, ja jätät mut tänne ikävöimään ja miettimään että miksi? Puhu mulle rakas. Mä oon aina valmiina kuuntelemaan. Oot tyttö niin tärkeä mulle, älä lähde täältä!

Paha olla. Tiedän, en ole ainut kenellä on paha olla, niin en ole koskaan luullutkaan. Mutta tää olo on taas sietämätön. Lähden ulos nyt, ehkä se helpottaa oloa.